Tiistai ja Milan 7-kuukautispäivä meni shoppaillessa. Riccartonin Westfield Mall on kelpo ostoskeskus jos haluaa löytää muuta kuin turistikamaa. Minulle tietysti tarttui mukaan pari mekkoa ja kesäpaitaa lisää ja Antti löysi hyödyllisiä kauluspaitoja työelämään. Eipä ihme, että minun vaatekaappini tuntuu olevan täynnä kesäkuteita kun shoppailen aina vain ulkomailla. Oikein maistuvat boysenmarjajuustokakutkin nautittiin ihan kohtuullisessa Foodcourtissa. Vähän muutakin kuin vaatteita tuli mukaan tämän päivän reissulta, nimittäin pikkuisen mustetta pikkuisen polynesia/maoritatun muodossa.

Parent Roomissa

Parent Roomissa

Boysenberry Cheesecake

Boysenberry Cheesecake

Illalla kylvettiin Milan kanssa ammeessa ja katsottiin isäntiemme kattavasta leffavalikoimasta paikallinen vuonna 2002 tehty Whale Rider. Päähenkilö Paikea Apiranan, ”Pain”, syntyessä, hänen äitinsä ja kaksosveljensä kuolevat. Perinteen mukaan esikoispojasta pitäisi tulla heimon päällikkö. Pain isoisä Koro Apirana on vihainen Pain syntymästä ja alkaa syyttää tätä monista ongelmista, joita heimolle sattuu. Pai päättää lähteä isänsä kanssa pois isoisän syyttelyjen takia. Pai ei kuitenkaan tahdo jättää merta vaan päättääkin jäädä ja tulla heimon johtajaksi, vaikka onkin tyttö. Ehdottomasti hyvä leffa, kannattaa katsoa. Pain näyttelijä Keisha Castle-Hughes on nuorin ikinä naispääosaoscarin ehdokkuuden saanut ollessaan 13-vuotias vuonna 2003.

Mila kylpemässä

Mila kylpemässä

Keskiviikko oli meidän viimeinen matkapäivämme täällä. Viimeiselle päivälle Antti oli etukäteen katsonut netistä mihin ravintolaan mennään lounaalle. Täällä puolella palloa kun on todettu, että auki olevaa ravintolaa ei niin vain löydy. Milloin menee kiinni klo 16, milloin avautuu vasta klo 17 ja kompromissi siihen, että mikään kunnon ravintola ei ole auki silloin kun meillä on nälkä, on sitten se mäkki tai KFC.

Ennen lounasta kävimme kuitenkin viime hetken pikkushoppailuilla keskustassa. Minä olisin halunnut kultaisia pikkusaniaiskorviksia, mutta missään ei tuntunut olevan sellaisia. Turisteille myydään vain rihkamaa ja hopeisia paua-koruja. Oikeissa korukaupoissa ei ole Aotearoa-designia, koska paikalliset eivät varmaan halua sellaista.

Iltalialainen Valentino oli lounaspaikkamme, hienompi normihintainen ravintola, joka sijaitsi keskustan vieressä isojen autokauppojen takana. Outoa siis, että autokaupat ulottuvat ihan kaupungin keskustaan. Siellä nautimme matkan parhaat pizzat ja Antti ehkä parhaan pizzan ikinä. Minun pizzassa oli kanaa, makeaa sipulia, sientä ja jotain vihreätä, Antilla oli possua, vihreätä paprikaa, punasipulia, korianteria, persiljaa ja savujuustoa. Ainoa miinus ravintolassa oli, että tarjoilijat unohtivat meidät ja meidän piti itse pyytää jälkkärilistaa. Antti oli valinnut ravintolan jälkkärien perusteella, koska minä niin kovasti sellaista halusin. Sainhan minä sitten sen kauan odottamani brownien jätskillä ja kyljessä vielä suolaista karamellisoosia. Överistä kahden hengen jälkkäristä ei kuitenkaan voinut puhua. Tänne eivät meidän kokemuksen mukaan ole kantautuneet vielä jenkkiravintolat suurine ruoka-annoksineen ja valtavine suklaaihanuuksineen.

Valentino

Valentino

Herkkupizzat

Herkkupizzat

Brownie, nam.

Brownie, nam.

Syömisten jälkeen käytiin tsekkaamassa reissun viimeinen nähtävyys, Sumner Beach. Biitsillä oleva läpi käveltävä luola houkutteli meidät paikalle ja myös hiljainen rantabulevardi, joka käytiin kävelemässä päästä päähän. Samalla tehtiin vähän hyvästejä hienolle matkalle.

Sumner Beach

Sumner Beach

dsc_0255dsc_0271dsc_0274dsc_0276dsc_0283

Sumner Beach

Sumner Beach

Sijainti: Christchurch, New Zealand

Share: