Pikaiset pakkausviimeistelyt ja aamupalat olivat ohjelmassa niin olimme melkein omassa aikataulussamme kun auto starttasi kahdeksan jälkeen kohti lentokenttää ja autovuokraamoa, jonne oli mukavan lyhyt noin 20 minuutin ajomatka. Auton palautus kävi nopeasti, samoin shuttlekuljetus domestic-terminaaliin.

Perusmuodollisuuksien jälkeen meillä oli hetki aikaa ennen boardingia. Mila oli tylsistynyt ja pysyi tyytyväisenä vain sylissä liikkuessa. Antti käyttikin häntä souvenirshopissa. Samasta shopista minä ostinkin sitten kohta vielä yhden kirjan, Simon Winchesterin Pacific, The ocean of the future. Reilun tunnin lento Aucklandiin meni koomaillessa lyhyiden yöunien jälkeen. Perillä tavarat piti ensin noukkia hihnalta ja sitten seurasimme ulkona vihreätä viivaa. Noin kymmenen minuutin kävelymatka oli international terminaalin, jossa saimme baggage drop –jonossa etuilla kun meillä oli pikkumatkustaja. Saimme myös pitää rattaat portille asti. Tämä palvelu voitti Helsingin palvelun, jossa rattaat piti laittaa ruumaan heti.

Tarkastusten jälkeen meillä oli hyvin aikaa lounaalle kun nälkä oli jo kovasti. Burger Kingissä nautimme hamppariateriat. Vaikka olikin pikaruokahampparia, niin oli ateria vähän täyttävämpi kuin mäkin samanmoinen. Mila ruokaili samalla hedelmäsosetta. Viereisestä pöydästä nainen tuli kysymään kuinka olimme tuoneet vauvan ruuat turvatarkastuksen läpi. Hän oli heittänyt oman vauvansa soseet pois kun luuli, ettei niitä saa tuoda. Nyt hänen vauvallaan ei ollut ruokaa, mutta lentokoneessa kuulemma saa. Vauva oli ehkä hiukan Milaa vanhempi ja näimme kuinka nainen syötti hänelle omaa jätskiänsä. Meillä oli soseita reilusti ja annoimme naiselle yhden, jonka hän otti kiitollisena vastaan. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia vauvan soseiden kanssa turvatarkastuksissa. Ne ovat matkustaneet hyvin Antin repussa ja viimeksi hän ei edes ottanut niitä esille sieltä.

Päädyin sitten tekemään yhden heräteostoksen kun näin yhdessä taidekaupassa sinivihreän lintumaalauksen, johon ihastuin. dsc_0320

dsc_0295Jonottelimme portilla melkein tunnin kun Cathay Pacific –lentomme Hong Kongiin oli reilusti myöhässä. Me emme olleet saaneet koppapaikkaa tälle lennolle kun olimme eilen tehneet check innin netissä. Mila sai sitten istua kymmenen tuntia sylissä. Mutta hyvin sekin meni. Ensin hän oli Antin sylissä ja molemmat nukkuivat kun minä kirjoitin. Ruokailu suoritettiin vuorotellen. Sitten Mila siirtyi minun syliin.

Unista porukkaa

Unista porukkaa

Vaikka päivälento oli, niin hyvin meni koomassa viitisen tuntia, välillä nukkuen, välillä vaipan vaihdossa. Jossain kohtaa katsoin lentokartasta missä ollaan ja olin hyvin turhautunut kun oltiin vasta Australian pohjoisosan yllä. Matka tuntui silloin ikuisuudelta ja sellaista tunnetta minulla harvoin on lentokoneessa. Ehkä sitä fiilistä edisti sylissä pyörivä Muru.

No sekin aika sitten koitti yli kymmenen tunnin lennon jälkeen, että olimme puolivälissä kotimatkaamme ja laskeuduimme Hong Kongin myöhäisiltaan. Hienoa, että olimme saaneet boardingit seuraavalle lennolle jo Aucklandissa, ettei nyt tarvinnut lähteä transfer tiskille jonottelemaan, viimeksi se oli tosi hidasta toimintaa. Nälkä taas tuli, ei noilla koneen safkoilla jaksa kuin lennon ja sitten on heti nälkä kun laskeudutaan. Hong Kongin Disney –kaupassa oli prinsessapukuja ja uuden Moana-leffan hahmoista pehmoja. Ehkä minä en kuitenkaan vielä sellaisia osta Milalle vaikka mieli vähän teki. Ruokimme ensin Milan ajatuksena, että saisimme syödä sitten rauhassa kun neidin masu on täynnä. No sen aikana suurin osa ruokapaikoista sulki itsensä ja jouduimme Burger Kingin jonoon. Hetken aikaa ehdin jo ihastella kiinalaisen dumpling-listaa ennen kuin sanoivat, että olivat kiinni. Kyllä harmitti. Burger Kingin eväillä piti sitten jaksaa, olisimme ostaneet lisääkin, mutta sekin meni kiinni juuri kun olimme saaneet eväämme ulos. Elimme siis kellonaikaa kymmenen illalla. Toki olihan myöhä, mutta Hong Kongista lentää koneita ympäri vuorokauden ja nälkäisiä matkustajia varmasti riittäisi kellon ympäri. Mehubaari oli auki, sieltä sain mansikkasmoothien jälkkäriksi. Turvatarkastuksessa ja portilla huomioitiin meitä erinomaisesti kun pääsimme jonojen ohi. Siitä Hong Kongiin pisteet.dsc_0303

Finnairin lento Helsinkiin lähti ennen yhtä yöllä. Saimme kopan Milalle (kun olin sen paikan meille ennen reissua varannut 40 euron hintaan). Seitsemänkuinen neiti mahtui siihen juuri ja sai heti hyvät unet. Aotearoassa oli jo perjantai iltapäivällä, niin kyllä taas nukutti vaikka pitkät päikkärit oli otettukin edellisessä koneessa. Mila ruokaili soseita, tissiä ja pulloa. Hyvin pysyi tyytyväisenä vaikka loppulennosta tulikin väsymölinää noin vartin ajan ennen nukahtamista. Helsinkiin laskeuduimme reilun yhdeksän tunnin lentämisen jälkeen viideltä perjantaiaamuna Suomen aikaa. Ensitöiksi saimme vaihtaa Milan kaalilaatikolta haisevan kakan, jonka hän oli ennen laskeutumista pusertanut. Kun laukut oli saatu hihnalta, niin 24h alepa oli pelastus. Sieltä saatiin pikkusyötävää meille. Hain perinteen mukaan myös ison chain Starbuckista. dsc_0306

Laukkuja odotellessa.

Laukkuja odotellessa.

dsc_0310Viime päivinä Suomen talvi oli oikein innostunut ja pakkasta oli tänä aamuna peräti 25 astetta. Hytiseviä ihmisiä tuli helpottuneen näköisinä asemalle sisään. Antti lähti hupparissa hakemaan meidän autoa parkkihallista. Varmaan 20 minuuttia siinä ainakin meni ja auto piti käynnistellä ihan kylmiltään. Antti sai auton lähelle jotta saatiin se lastattua. Ajaminen oikealla puolella kuukauden intensiivisen vasemmalla ajon jälkeen tuntui muutaman minuutin ajan melko hasardilta toiminnalta. Minä nautin kanawrapin ja chain autossa, kyllä tuntui hyvältä. Varhaisen loppiaisaamun liikenne oli hiljaista ja vaikka pitkä matka oli takana, olimme kumpikin ihan pirteitä. Ei tarvinnut jäädä torkuille mihinkään kohtaan. Kotimatkan viimeinen etappi meni nopeasti ja olimme kotona puoli yhdeksältä. Äiti, kotivahtimme oli jo herännyt ja makaroonilaatikko oli uunissa kun meillä oli taas nälkä. Jasu oli vähän vaisu, ehkä taas hiukan vihainen meidän pitkästä matkasta.dsc_0319

Viikonloppu meni sitten uupumuksessa. Pikkuneiti kärsi myös jetlagistä ja nukkui melkein pari päivää putkeen. No saatiinpahan meidän unirytmi kerralla kuosiin kun normaalien ihmisten aikataulu koitti vihdoin meilläkin muutaman vuoden jälkeen kun Antilla alkaa viiden kuukauden työharjoittelu maanantaina.

Jotain jäi vielä Aotearoasta näkemättä. Ensi kerralla sillä suunnalla mennäänkin varmaan Queenstowniin, että nähdään vähän eteläsaaren länsiosaa. Vähän kiinnostaisi myös eteläisin Stewartin saari ja pohjoiskärki Cape Reinga, joka nyt jäi katsomatta. Ensi kerralla Aotearoassa matkaan yhdistetään varmaankin joko Ausseja tai Tyynenmeren saaria, jolloin vaihtoehtoja onkin melkoisesti. Vähän kiinnostaisi minulle ihan uudet Vanuatu ja Uusi Kaledonia tai sitten Fiji tai meille rakkaat Polynesian saaret esimerkiksi Samoa tai Cook saaret. Kymmenvuotismatkasuunnitelmamme muuttuu koko ajan kun uusia ehdokkaita hyppää vanhojen listalla olevien väliin. Seuraava matkamme on joka tapauksessa enemmän rento löhöilyreissu jonnekin ensi kesänä. Antti haluaisi ihan täysin ressittömän ja ennen kaikkea halvan matkan. Itse asiassa minäkin ehkä kaipaisin sellaista. No nähtäväksi jää maltanko suunnitella reissun, jota ei tarvitse suunnitella.

Share: