Odotettu leppoisa ja nimenomaan aika suunnittelematon matka oli käsillä kun suoritimme viimeisiä pakkauksia kahden viikon enemmän tai vähemmän rantalomaa varten. Lento lähti seitsemältä aamulla, mikä tiesi nukkumatonta yötä, kun kotoa piti lähteä puoli kolmen aikaan ajamaan. Äitini oli tullut illalla hyvissä ajoin reserviin eläimiä hoitamaan. Hyvästeltävää oli vähän enemmän kun eilen kaksi kuukautta täyttäneet pennutkin oli toki halittava jokainen erikseen. Mila kaivettiin neljän tunnin jälkeen yöunilta autoon, jonne nukahti sitten aika nopeasti. Suomen perinteinen juhannussää, sateinen (välillä kaatosateinen) ja pilvinen, teki lähdöstämme aurinkoon vieläkin houkuttelevamman. Antti oli vetänyt kaksi mukia kahvia ennen lähtöä, jotta jaksoi ajaa. No pissahätähän siinä tuli ja vähän yli puolen välin oli pysäytettävä tien viereen, jotta hän sai heittää kepillisen. Kappas, juuri siihen kohtaan, mutta onneksi riista-aidan toiselle puolelle, oli pysähtynyt hirvi ruokailemaan. Vaikuttava näky. Ollaan niin cityihmisiä, että pohdittiin, ollaanko mahdettu ikinä edes nähdä hirveä luonnossa. Vaikka tiellä oli hiljaista, niin toki pari autoa meni ohi kun Antti oli toimittamassa asiaansa.

Ennen viittä lentokentällä oli aamutohinat käynnissä. Laukkutarrat tulostettiin ensin automaatista kun check in oli tehty jo kotona. Silti saatiin odottaa ihan reilusti baggage dropissa jonon hidasta etenemistä. Mila oli onneksi tyytyväinen rattaissaan, joista joutui kohta luopumaan. Turvatarkastuksen jälkeen viritimme neidin rintareppuun, jossa hän viihtyi hyvin, vaikka olimme käyttäneet sitä viimeksi puoli vuotta sitten reissussa. Ylimääräistä istuskeluaikaa meillä ei ollut. Pari shoppia kävin perinteiset hääsuklaa- ja nallekarkkipaketin hakemassa. Ensimmäinen lentomme KLM:llä Amsterdamiin oli täysi. Olimme yrittäneet kikkailla varaamalla ikkuna- ja käytäväpaikan, että olisimme saaneet Milalle keskipaikan, mutta se ei onnistunut kun jokainen paikka oli varattu. Mutta eipä siinä mitään ongelmaa. Meidän keskellä istuva mies pääsi ikkunalle. Pieni panini munakkaalla oli yksi parhaista panineista, joita olen syönyt. (Taas tämä lentokoneruokahehkutus alkaa…) Alkulennon Mila touhusi ja oli vaativa, milloin aamupuuroa, milloin juotavaa, milloin huomiota. Meitä alkoi kauhea väsymys painaa ja Milan touhut olivat juuri sen takia niin raskaita. Mutta Milakin oli väsynyt ja malttoi nukahtaa minun syliin. Saimme lopulta kaikki nukuttua tunnin ennen kuin laskeuduimme. Se oli pelastus, koska olo alkoi olla aika sekava.

Perillä Damissa vilkaistiin transfer-automaatista (wow sellaisiakin jo on), seuraavan lentomme portti ja lähdimme suunnistamaan E-siipeä kohti. Meillä oli kuitenkin hyvin aikaa eikä portille kannattanut mennä vielä. Osuimme lepotuolimaailmaan, jonka vieressä oli baby care lounge. Se kuulosti meidän paikalta. Siellä oli monia pyöreitä verhoilla eristettyjä soppeja, joissa oli pehmustetut istuimet ja pikkulapsen sänky. Lähes täydellistä meidän tarpeisiin. Milaa ei nukuttanut, mutta minua nukutti. Kokeilin Milan sänkyä ja mahduin sinne erinomaisesti käpertyneenä. Kun väsymys oli valtava, uni tuli heti vaikka sitten pinnasängyssä solmussa ja Mila häärimässä vieressä.

Baby Care Lounge

Ja vähän isompienkin….

Neljän tunnin vaihto meni sutjakkaasti. Antti huolehti Milan lounaasta kun minä nukuin. Loungessa oli myös mikro, joka tosin toimi silloin tällöin. Kun kävelimme portille, Mila nukahti rintareppuun. Schipholin kentästä on useampiakin aiempia hyviä vaihtokokemuksia, mutta tämä varmisti niitä yhä. Yhteenkään turvatarkastukseen ei jouduttu ja passintarkastus sujui nopeasti. Toisin on Pariisissa, jossa pelkkä koneen vaihto tuotti kolme turvatarkastusta. Ja lepomaailma täällä on erinomainen. Tulimme hiljaiselle portille ja aloimme herättää toiveita väljästä lennosta. Pikkulasten kanssa matkustavat pääsivät ensimmäisenä koneeseen. Meille laitettiin myös uudet paremmat istumapaikat. Kone oli toiveidemme mukaisesti hyvin väljään pakkautunut. Olimme perällä ja meidän edessä oli seitsemän tyhjää riviä. Nousun ajan Mila oli minun sylissä, mutta sai sitten oman tuolin meidän välistä. Mila antoi meidän syödä yhtä aikaa kun hänelle annettiin riittävästi naksua ja kurkkua käteen. Sitten hän nukahti pää minun reidelle. Antti puolestaan meni unille meidän eteen kolmelle penkille. Minä jäin nukkuvan Milan kanssa omalle paikalleni. Pari tuntia siinä ainakin meni nukkuessa ja välillä heräillessä. Lentoa oli vielä neljä tuntia jäljellä kun heräsimme. Olisin voinut oikaista jonnekkin, mutta ei väsyttänyt tarpeeksi. Siinähän se sitten meni kirjoitellessa,  Moana/Vaiana –leffaa katsoessa ja Milan hääriessä meidän keskellä. Ruuat olivat erinomaisia. Välipalaksi saimme vaniljajätskiä suklaasoosilla ja loppulennosta pizzaslicen. Pieni matkustajapoika oli saanut päälleen stuertin takin ja sai jakaa ihmisille suklaita. Oli varmasti henkilökunnallakin rennompi työvuoro kun matkustajia oli vähän.

Luxusta 1-vuotiaalle sylimatkustajalle

KLM sai meiltä pointseja hyvistä safkoista, varsinkin jälkkäreistä.

Laskeutumisen ajaksi menimme ikkunalle istumaan. Mila oli väsynyt ja yritti hakea uniasentoa, mutta ei oikein löytänyt. Pieni saari näkyi ylhäältä. Se oli varmaan joku St. Martinin naapurisaarista. Kun oltiin varauduttu siihen, että kenttä on ihan rannan vieressä niin ei tuntunut siltä, että olisimme laskeutuneet mereen. Meidän hotelli vilahti vasemmalla puolella Maho Beachillä. Maho on nimenomaan kuuluisa siitä, että koneet laskeutuvat ihan rannan viereen ja varsinkin isojen koneiden laskeutumisia keräännytään hiekalle seuraamaan. Emme päässeet tuubiin niin saimme kokea lämpimän trooppisen ilman heti portaissa alas. Kyllä se taas vähän yllätti. Näin lämpimässä ei olla taas hetkeen oltu. Pikaisen passintarkastuksen jälkeen laukkuja ei tarvinnut kauaa odotella. Vaikka hotelli on ihan lentokentän vieressä, niin oli sinne jonkin verran matkaa. 8 eurolla saimme kyydin  hotelliin. Kaksi RCI-viikkoa Royal Islander Club La Plagessa. Kaksiomme parvekkeelta oli näkymä altaalle ja merelle. Hyvältä vaikutti. Onneksi ei unettanut niin paljon, että olisi vielä romahdus tullut. Mahosta löysimme lyhyen kadun mittaisen keskustan, ravintoloita, pikkukauppoja ja löytyihän se ruokakauppakin, jonne pääsimme arpomaan ensitarpeita, maitoa, puuroa, Milan ruokapurkkeja, tiskipesuainetta, leipää, nuudelia, kanapihvejä, juguja… Löytyi Antille karibialainen Carib-olutkin. Illalla väsymys iski aika kovaa. Mila meni yöunille jo ennen seitsemää ja me olimme ennen yhdeksää KSB:ssä.

KSB=King size bed

Paikka: -> Saint Martin/Sint Maarten, Karibia

Share: