Hollannin ja Ranskan kesken jaettu St. Maarten/St. Martin on pienin kahden maan jakama saari ja sen pinta-ala on 93 neliökilometriä. Me asustamme Hollannin puolella Mahossa.

Mila herätti jo vähän ennen kuutta eikä meitäkään siinä vaiheessa enää paljoa unettanut. Pari aamun tuntia meni aamupalatouhuissa ja kirjoitellessa. Altaalla oli hiljaista, pesut käynnissä.

Partsilla on kivaa.

Kahdeksan jälkeen olimme jo kaikki kuitenkin uima-asuissa. Suunnistimme kohti houkuttelevaa turkoosia Atlanttia. Mila nukahti sopivasti ensimmäisille päikkäreille rattaisiin. Me pääsimme kahdestaan mereen Milan kärry lähellä hiekalla ja koko ajan silmän alla. Oli täydellistä vain kävellä mereen aaltoihin, niin lämmintä vesi oli. Kirkkaassa vedessä ei uinut leväsattumia, vain läpikuultavia melko isoja kaloja, jotka olivat ihan kivoja uimakavereita. Maho Beach saa meiltä erinomaisen arvostelun, lähes täydellinen ranta. Hyvän laatuinen hiekka, puhdas ja kirkas vesi, muutama muu ihminen siellä täällä. Kahdestaan meressä, tämä oli ehkä parempaa kuin olin osannut odottaa, mutta toisaalta juuri sitä mitä odotin. Ei sitä vielä tajua kuinka paljon pieni ihminen vaikuttaa matkustamiseen, vaikka yksi pitkä matka onkin jo takana. Minulla on tapana kuvitella meidät johonkin kivaan paikkaan ja unohtaa, että ei se ehkä ihan niin käy kun Mila on mukana. Mutta ainakin nyt saatiin olla reilu hetki kahdestaan lämpöisessä meressä aaltojen keinuttamana ihan niin kuin ennen.

Maho Beach

Kun Mila heräsi melkein tunnin torkuiltansa, käytin häntä vähän meressä. Hän säikähti vähän aaltoja, mutta ei pannut liikaa pahakseen. Sitten käytiin uittamassa häntä vielä lasten altaassa. Aamu resortissa oli mukavaa aikaa altaalla, hiljaista ja oli hienoa kerrankin olla ajoissa päivän puuhissa.

Nälkäkin tuli sitten ajoissa, klo 10 kaivattiin jo lounasta. Mahon ravintolat ovat lähinnä iltaelämää varten, mutta 3 Amigos oli auki myös lounasaikaan. Isoon nälkään haluttiin hamppariateriat. Kyllä maistui.  Mila oli saanut kämpillä lounaansa ja nukkui nyt jo toisia päiväunia rattaissa, ehkä vesielämä unetti.

3 Amigos

Ei ihan hamppariöverit mutta melkein

Kaupasta ostamamme Compal passionmehu paljastui loistavaksi aineeksi, siitäkin huolimatta, että neljäasteikkoisella pulpometriIlä mitattuna sen pulp-aste on vain kaksi.

Illan tullen menimme käppäilemään rannalle. Mila otettiin mandukaan. Oli kyllä illallakin kiva fiilis biitsillä. No ehkä täällä on aina…:) Pääsimme aloittelemaan jo lentokonebongausta kun pari konetta laskeutui meidän tallustellessa biitsillä. Kiitorata alkaa siis ihan biitsin takaa. Jonkin verran lentokoneista toki tulee äänihaittaa ihan sisälle asti. Iltakymmenen jälkeen ei kuitenkaan enää. Mutta meitä lentelevät koneet eivät haittaa kun lentokoneista tykkäämme. Ja saapahan ainakin kerran asua lentokentän vieressä ja katsella oikein kunnolla laskeutuvia ja välillä nouseviakin koneita. Lentokentän läheisyys on Mahossa kiva erikoisuus.

Biitsin vieressä resorttimme Tortuga ravintolassa oli musiikkia. Joku ihan hyvä-ääninen mies lauloi ikivihreitä balladeja. Mila nukahti minun syliin kun keinuin laulun tahtiin hiekassa ja aallot tulivat varpaille.

Paikka: Sint Maarten/Saint Martin

Share: