Tänä aamuna piti päästä sutjakkaasti liikkeelle kun auto odotti valmiina, mutta se ei käynnistynytkään. Kaikki muu siinä toimi paitsi moottori. Herzin tiskillä täti tokaisi heti, että olimme jättäneet valot päälle autoon. No emme olleet. Tässä yksi hyvä esimerkki paikallisten tylystä käytöksestä saarella, joka kutsuu itseään nimellä “friendly island”. Huonosta kohtelusta huolimatta saimme uuden auton, tällä kertaa Hyundai i10:n täksi päiväksi. No sitten turvaistuin jumitti vanhaan autoomme ja meidän piti hakea uusi Herziltä. Yli tunnin tunaroinnin jälkeen olimme vihdoin vauhdissa. Ajoimme saaren pohjoiskautta Orient Bayhin, saaren pisimmälle hiekkarannalle. Ensin ajoimme vähän syrjään tavoitepaikasta ja jouduimme pakkaamaan roinamme uudelleen autoon ja pois, koska aina pitää olla mukana Antin sanoin ”koko hiton operaatio” (sisältäen mm. Milan hoitolaukun, Milan vedet, meidän vedet, Milan naksut, kamera, uimakamat…). Täällä kuumassa ja kosteassa se on erityisen rasittavaa kun hiki puskee saman tien. No “virhepaikassa” tuli ainakin tavattua muutama komea iguaani kipittäen ja juosten.

Orient Bay on Ranskan puolella ja selvästi vähän rikkaampaa aluetta. Saarella yleensä näkee huonosti hoidettuja rapistuneita taloja teiden varsilla. Mutta täällä pienten resorttien lisäksi katukuvassa piristi siistit pastelliväriset talot ja huvilat. Biitsi on jaettu viiteen mielikuvitusalueeseen rantaravintoloiden mukaan; Kontiki, Cacao, Bikini, Waikiki ja Coco. Ravintoloiden lisäksi joitakin ranta-asuputiikkeja ja pieniä ruokakauppoja on myös. Me suuntauduimme Kontiki-biitsille. Ranta oli valkealla hiekalla lepäävien aurinkotuolien kansoittama.

Kontiki Beach

Kontikin isoon terassiravintolaan oli kiva istahtaa lounaalle, muutaman metrin päähän merestä. Juhlapäivän kunniaksi valitsimme tänään listalta neljän ruokalajin lounaan. Sähkökatkon vuoksi ruokaa piti hiukan odottaa, mutta mikäs siinä odotellessa kun lievä tuulikin puhalsi ja helpotti nihkeätä oloa. Alkupalaksi saimme pienet kupit homogeenistä parsamössöä, joka oli maustettu jollain tosi hyvällä. Mila sai osansa meidän patonkipaloista. Alkupala loi jo toiveikkaat odotukset. Oli hauskaa, että ruokaa tuotiin pöytään monta kertaa ja pienissä erissä. Kontiki-salaatissa oli raputäytteiset kevätrullat, raakaa tunaa ja gratinoitua mahimahia munakas-päällisellä. Oi mitä herkkua. Pääruuassa oli Balletkalan fileetä (Meniere style) kreolihöystöllä ja limellä. Erittäin hyvää oli sekin. Jälkiruoka oli muhkea tiramisu leveässä lasissa.

Horisontissa oli tummaa pilveä ja päädyimme vain kahlailemaan meressä. Kontiki-baarista olisi saanut ilmaisen drinkin jos oli topless. Harkitsin hetken, mutta päädyin sitten vain keinumaan baarin puukeinussa.

Kontiki Beach

Matkamme jatkui kohti Philipsburgia, niin saari tuli taas kierrettyä. Tiet alkoivat olla tuttuja parin päivän ajelun ja muutaman bussikyydin jälkeen. Tahdoin hääpäivälahjaksi kultaisen nilkkakorun ja Philipsburgissa oli parhaiten koruliikkeitä. Pieni kaupunki oli täynnä autoja ja vielä enemmän parkkeerattuja autoja. Jouduimme ajelemaan aika kauan ennen kuin päädyimme jonottamaan maksulliseen toriparkkiin. Mutta jonotusta kesti vain pari minuuttia ja parkkimaksukin vain 2 dollaria/ tunti (tunnin jälkeen yksi dollari/tunti). Front Streetillä on korukauppoja maailman tunnetuista Diamond Internationalista ja Tiffanysta pienempiin paikallisiin. Muutamassa koruliikkeessä tuli käytyä. Tavan mukaisesti miehelle tarjottiin olutta kun vaimo teki hidasta valintaa (, no olisin minäkin olutta saanut). Pitkällä harkinnalla saatiin ainakin edullinen tarjous ja lopulta päästiin lähtemään kaupasta kultainen hely nilkassa.

Saaren kartta boardwalkilla

 

Viime kerralla Philipsburgissa olimme missanneet Boardwalkin Hard Rock Cafen. Menimme korjaamaan asian nyt. Vaikka emme syöneet mitään varsinaista päivällistä siellä, niin tärkein tuli syötyä myös St. Maartenin Hard Rockissa eli Brownie jätskillä (, jonka otamme aina Hard Rockissa jälkkäriksi). Se tuli popsittua kolmestaan kun Milakin innostui jätskistä.

Hiljainen Boardwalk ja Hard Rock Cafe

 

 

Hääpäivän iltaamme vietettiin rannalla mansikoiden, macaronien ja Antin tekemän sangrian äärellä. Kun Mila oli kärrytelty uneen, oli taas romanttisen kuutamouinnin aika.

Paikka: Sint Maarten/Saint Martin

Share: