Kahtia jaettu saari

Lyhyehkö lomamatkamme konttaavan taaperon kanssa suuntautui Karibialle ja edulliseen RCI-lomaosakemajoitukseen. Päätarkoitus oli rentoutua, mutta pelkkään allas- ja biitsioleiluun en pysty taipumaan eli jotain tuli saarella tehtyäkin. On kyllä myönnettävä, että lämpötila ja ilman kosteus olivat sitä luokkaa, että hotellin isossa altaassa lilluminen ja meressä uiskentelu olivat niitä nautinnollisimpia juttuja.

St. Martin/Maarten on siitä erikoinen, että vaikka se on kovin pieni (87 neliökilometriä), niin se on jaettu Ranskan ja Hollannin kesken. Molemmilla puolilla on omat pääkaupunkinsa, Hollannin puolella Philipsburg ja Ranskan puolella Marigot. Kahtia jako näkyy parhaiten siinä, että Ranskan puolella puhutaan ranskaa ja Hollannin puolella kuulee lähinnä englantia. Saarella voi vapaasti liikkua ilman minkäänlaisia rajamuodollisuuksia, vain pienet monumentit tien vierellä muistuttavat, että raja on ylitetty. Julkinen liikenne, pienet minibussit, kulkevat tiuhaan Mahon ja pääkaupunkien väliä. Olihan niihin vähän ahtautumista kokoon taitettavien matkarattaiden kanssa, mutta hyvin meidät otettiin aina mukaan. Tutustuimme molempiin pääkaupunkeihin ja tykästyimme selvästi enemmän Philipsburgiin. Marigot vaikutti kovin hiljaiselta kauppojen ja muun elämän osalta. Rantakadulta tosin löytyi hyviä ravintoloita, ranskalaisella fiiliksellä ja menulla varustettuna. Philipsburgissa oli paljon enemmän souvenir-shop –meininkiä, souvenireja myyvä tori ja runsaasti korukauppoja. Sen lisäksi valkohiekkainen Great bay beach on jätetty rantachillailijoille kun venesatama sijaitsee rannan sivussa. Veneet ja laivat snorklausretkille ja  naapurisaareen St. Bartsiin lähtevät  sieltä. Rantakatu, Boardwalk, on viihtyisä kävelykatu ravintoloineen ja bikinishoppeineen. Saaren Hard Rock Cafe löytyy myös sieltä. Philipsburgissa tuli muutamakin kerta käytyä pikkuostoksilla. Kapeat kadut häiritsivät pikkuisen rattailla kulkemista, mutta ainakin se boardwalk oli tarpeeksi leveä.

Auton vuokraaminen saarella oli edullista ja me nautimmekin omasta kulkupelistä kaksi päivää. Molempina päivinä saari tuli kierrettyä kokonaan ympäri. Keskellä saarta 424 metrin korkeuteen kohoava Pic Paradis houkutteli meidät paikalle pelkällä nimellään. Se on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen näköalapaikka jos omalla autolla on liikenteessä. Kannattaa vain varautua siihen, että vuokra-auto puuskuttaa välillä kovin jyrkillä ja huonopäällysteisillä teillä.

 

Philipsburgin Front Street, riittävästi putiikkeja turistille.

 

Great Bay

 

Marigot

 

Pic Paradis

 

Karibialaista ravitsemusta ja viihdettä

Jos etsii ulkona tehtyä paikallista ruokaa, niin kannattaa suunnata Ranskan puolelle hiljaiseen Grand Caseen. Sieltä pienen rantakadun varrelta löytää kerralla useamman ulkoilmaravintolan ulkokeittiöllä. Ruuanlaiton savu houkuttelee syömään edulliseen hintaan. Tällaisissa paikoissa ja muissakin kannattaa vakavasti harkita kala-ateriaa. Kalat, kuten mahi mahi, ja katkaravut ovat erityisen hyviä ja tuoreita, saarella kun ollaan. Kotiin viemiseksi löytyy mm. monenlaisia paikallisia rommeja. Me maistoimme kookosrommia ja rommiksi se oli aika hyvää. Sen kaverina kotiin lähti myös passionrommi. Rommipullot teki erityisen houkutteleviksi niissä lilluvat hedelmän palaset, kookosrommissa kookossiivut ja passionrommissa passionin siemenet.

Yöelämää ja biletystä emme toki olleet tulleet hakemaan, mutta Mahossa se varmasti onnistuu. Sieltä löytyy varmasti joka illalle baari tai muu biletysmesta. Yhtenä iltana Mahon kasino piti sisäänheitto-shown. Komea 12 hengen rumpubändi houkutteli meidätkin illalla Mahon (ainoalle) kadulle seuraamaan värikkäisiin sonnustautuneita rumpaleita. Joukossa oli muutama pieni poikakin. Rumpushowta seurasi värikäs kimaltava ja höyheninen tanssishow sekä nais- että miestanssijoilla. Se laittoi tanssijalan ja –lantion heilumaan. Mahossa voi kokea myös koko päivän biletystä. Viereisessä hotellissa oli yhtenä päivänä musat päällä koko päivän myöhäiseen iltaan asti. Musiikki kantautui hyvin myös meidän hotellin allasalueelle. Mikäs siinä polskiessa hyvän musiikin tahdissa. Yöt olivat kuitenkin hiljaisia eikä Mahon viihdepuoli häirinnyt meitä kertaakaan.

Royal Casino Show

 

”The Friendly Island” ei ollut aina niin friendly

Saari mainostaa itseään nimellä The friendly island. Emme kuitenkaan ihan täysin allekirjoittaisi tätä nimeä. Yleensä reissatessa tapaamme ystävällisiä ja hyvin palvelumyönteisiä ihmisiä. Täällä kuitenkin törmäsimme harvinaisen moneen töykeään tapaukseen. Törkeimmät esimerkit olivat hotellimme siivooja, joka oli hyvin töykeä ja autovuokraamon täti, joka väitti meidän jättäneen valot autoon kun se ei seuraavana päivänä käynnistynytkään (asiahan ei näin ollut vaan autoon oli tullut isompi vika). Toki kauppojen myyjät olivat ystävällisiä kun heidän toimentulonsa riippui lähes suoraan asiakaspalvelun laadusta. Meille kaikista ystävällisimpinä jäivät mieleen retkitiskin työntekijä ja snorkkeliretken miehet, jotka kaikki olivat alun perin eurooppalaisia. Myös muut turistit, jotka lähes kaikki meidän hotellissa olivat yhdysvaltalaisia, olivat myös erityisen ystävällisiä.

 

Mahon lentokonebongarit

Harvassa paikassa maailmalla pääsee seuraamaan lentokoneiden laskeutumisia ja nousuja niin läheltä kuin Sint Maartenin Mahossa, jossa kokemusta kaunistaa vielä yksi saaren parhaista biitseistä, jolla istua ja turkoosi meri, jossa lillua juuri sitä haluamaansa lentokonetta odotellessa. Varsinkin isommalla koneella saarelle tuleminen tai sieltä lähteminen saa ihan uuden fiiliksen kun yleisöä on rannalla ihan varmasti jopa kaatosateisena päivänä. Saarelle lentää paljon potkurikoneita muualta Karibialta, isompia koneita Yhdysvalloista ja kerran päivässä saapuu ja lähtee yksi hollantilainen KLM ja yksi ranskalainen Air France. Euroopasta lentävät isoimmat koneet keräävät suurimman katsojamäärän rannalle. Lentokoneiden aikatauluja seurataan nettisivuilta, jotta juuri ne isoimmat päästään bongaamaan paikan päälle. Minä olen aina pitänyt lentokoneista ja onhan ison lentokoneen laskeutuminen komeaa katseltavaa kun pääsee ihan viereen tai alle sitä seuraamaan. Kokemuksia olivat myös ne jet blastit kun isot lentokoneet lähtivät kiihdyttämään kiitoradalla, jonka alkupää oli parin metrin päässä rannasta. Minä seurasin kaksi kertaa sitä enkä pysynyt kummallakaan kerralla pystyssä. Siksi onkin tärkeätä, että voi turvallisesti istua hiekalle tai veteen kun ilmavirta käy liian voimakkaaksi. Lähtöämme seuraavalla viikolla uutisoitiin, että naisturisti oli kuollut roikuttuaan kiitoradan aidassa ja lennettyään betoniin jet blastin voimasta. Varoituskyltit eivät ole aidassa turhaan. Suurimmat fanit tulevat Mahon hotelleihin bongaustarkoituksessa. Meille se ei ollut hotellia valitessa ykkösjuttu, mutta kieltämättä loi kivaa tunnelmaa ja vähän erilaista hotellielämää kun lentokoneita pystyi seuraamaan ihan omalta parvekkeeltakin. Yöllä lentokoneet eivät häirinneet kun kenttä hiljeni kymmenen jälkeen.

 

Wildlife

Meidän kaltaisille wildlife-bongareille saari tarjosi parhaimmillaan iguaaneja ja muita liskoja milloin missäkin, myös hotellin allasalueella asustivat omat söpöt kaverit. Snorklaajalle meri tarjoaa värikkäitä kaloja ja välillä piikkirauskuja ihan rannan tuntumassa. Kilpparibongaukseen kannattaa lähteä valmisretkelle Tintamarreen, pikkuruiseen saareen St. Martinin edustalle. Kilpparit tulevat ruokailemaan matalaan veteen hiekkarannan läheisyyteen. Kauniinakin päivänä yli tunnin merimatka sinne on pomppuinen, joten pahoinvointipillerit kannattaa ottaa etukäteen. Useat retken järjestäjät tekevät retkiä sinne ja ainakin meillä Red Baronin kyydissä oli erinomainen palvelu, mukavat tyypit ja loistava lounas grillauksineen ja salaatteineen. Juomatarjoilu oli myös kohdillaan. Pisteitä sai myös retken kiireettömyys. Me molemmat ehdimme olla vedessä riittävästi vaikka jouduimmekin tekemään sitä vuorotellen. Tintamarre on ehdottomasti retken arvoinen paikka. Kun kilppareita ja rauskuja on seurannut tarpeeksi, voi uida autiolle hiekalle tsekkaamaan turkoosia maisemaa.

Tintamarren honu

 

Biitsi poikineen

Biitsibongarille St. Martin on paratiisi. Pieneen saareen mahtuu 37 hiekkarantaa, joista kävimme vain seitsemässä. Toki olimme katsoneet netistä etukäteen mihin kannattaa mennä. Biitsejä yhdistää valkoinen hieno hiekka ja turkoosi vesi, joka oikein kutsuu pulahtamaan. Veistoksellisia kallionrinnebiitsejä on vain yksi, Cupecoy beach, joka tosin ei ole enää entisellään koska loma-asuntorakentamisen yhteydessä kalliota on rikottu. Mutta romanttisen sopen sieltä kyllä löytää reilujen aaltojen tyrskytessä isoihin kivimöhkäleisiin. Jos haluaa nauttia rantaelämästä shoppailun ja hyvän ruuan merkeissä ja ehkä vielä jatkaa iltaan asti, niin Orient Bay on ehdoton. Saaren pisimmältä hiekkarannalta löytää Kontiki-, Kakao-, Bikini-, Coco- ja Waikiki-ravintolan, jotka muuttuvat illalla yökerhoiksi. Me testasimme Kontikin, josta saimme loistavaa ruokaa melko edullisella hinnalla. Suihku- ja wc-fasiliteetit ovat kaikkien käytössä ja välillä voi käydä shoppaamassa ranta-asuja tai ihan ruokaa perusmarketista.

Cupecoy Beach

 

Kontiki Beach, Orient Bay Beach

 

Maho Beach

Meidän mielestä loistava biitsi on sellainen, joka ei ole tupaten täynnä eli jonne mahtuu hyvin nauttimaan olostaan ja ajatuksistaan, jonka hiekka on mukavaa kävellä eikä vedessä ole juurikaan yllättäviä kiviä ja jonka vesi on kirkasta ilman lilluvia leviä. Plussaa biitsi saa jos siellä on hyvät näkymät snorklata ja erityistä plussaa jos siellä snorklatessa tapaa kivoja otuksia kuten kilppareita tai rauskuja. Meille St. Martinin biitseistä ehdoton helmi oli Mullet Bay, joka on alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Mahosta, jossa asuimme. Mullet Beach on aurinkoisena päivänä kimaltava turkoosi luonnon allas. Hiekkaa riittää paksusti pitkällä rannalla. Täysin virheetön laineileva hiekkapohja jatkuu pitkään matalana sopivassa snorkkelointisyvyydessä. Rantaa reunustavat pienet kalliot, joiden lähellä kivet ja jokuset korallit keräävät monenlaisia kaloja, kirkkaan keltaraidallisista, laventelin sinisiin. Mielenkiintoista elämää voi tavata myös hiekkapohjassa. Siellä viihtyvät piikkirauskut, jotka tulevat välillä ihan alle metrin päähän rannasta. Meillä tämä ranta pääsi top 3:n joukkoon kaikista koetuista rannoista ympäri maailmaa. Se jäi meidän mieleen myös saaren parhaana paikkana. Mila tosin etsi hiekalta siellä täällä olevia pieniä kuivia lehtiä minkä kerkesi, joten rannalla olijalla ei ollut tylsää kun toinen oli vedessä. Toki Milakin pääsi veteen ja nautti pienissä aalloissa keinumisesta paljon enemmän kuin hotellin lasten altaasta. Auringon laskiessa horisonttiin tai ehkä useammin pienen pilvirykelmän taakse, ranta lähes autioituu. Pehmoisella hiekalla on tunnelmallista katsella purjeveneen matkaa ja miettiä, että jos vielä kerran veteen pulahtaisin.

Mullet Bay

Mullet Bay illalla

Share: