Päivä näytti vähän pilviseltä ja aamu alkoikin pienellä sateella. Jäin aamiaisen jälkeen katsomaan Milan kanssa Alfredia kun Antti kävi 15 minuutin kävelymatkan päässä Inter Continentalissa hakemassa meille varatun vuokra-auton, valkoisen Renault Clion. Puoli yhdeltätoista pääsimme aloittamaan saarikierroksen. Ympärysmittaa Moorealla on noin 60 km ja lähdimme länteen päin eli poispäin kaikista palveluista, jotka ovat keskittyneet kahden ison lahden poukaman läheisyyteen. Vastaan tuli yksittäisiä taloja, pienen pieniä hiekkaisia sivuteitä ja pieniä lahtia. Välillä komeat kasvillisuuden peittämät vuoret tulivat hyvinkin lähelle tietä. Laguuni oli kauniin turkoosi pilvisestä päivästä huolimatta. Laguunin reunaan puskevat vaahtopäät jaksoivat ihastuttaa aina vaan.

Mo’orea, sydämen muotoinen saari

Kymmenessä minuutissa olimme Moorean sydämen muotoisen saaren päässä. Saaren itäpuolella, sillä puolella, josta näkyy Tahitille, tuli pian vastaan Afareaitun kylä, josta huominen moturetkemme alkaisi. Laivaterminaalin jälkeen pysähdyimme Toatean lookoutilla, josta oli kaunis näkymä ennen kaikkea turkoosiin laguuniin, mutta myös Sofitel-hotellin over water bungaloihin. Kiemuraisella penkillä Milan oli kiva tepastella paljain jaloin.

Toatea Lookout

 

Mila oli pikkasen huonolla tuulella eikä ollut autossa tyytyväinen. Hän oli hetken nukkunut autossa ennen lookoutia. Seuraavalla stopilla melkein heti lookoutin jälkeen oli Temae biitsi, pitkä valkoinen yleinen hiekkaranta pitkine palmuineen.

Temae biitsi

Sitten tulikin Maharepan ostosalue, Moorean suurin shoppailukeskittymä. Ravintolaan ensin, koska nälkä oli ja ravintoloilla oli vielä lounasaikaa jäljellä. Antti jatkoi raa’alla kalalla, minä otin kypsennettyä tunaa ranskalaisilla. Alkupalaksi patonnin palasia, me saimme yhtä paljon kuin yksinään syömään tullut. Milallekkin maistui kohtuullisen hyvin meidän safkat, joita hän sai omaan kippoonsa. Ketsupista hän oli toki erityisen mielissään. Milasta onkin tullut tällä reissulla ketsuppityttö.

Maharepa

Maharepa market oli hyvin varustettu, paremmin kuin meidän lähimmät kaupat. Ostimme sieltä magnum-jätskit jälkkäriksi. Kylläpä teki hyvää pitkästä aikaa.

Kiertelin muutaman helmipuodin, sitten tuli vastaan Pearl Romance. Siellä oli kaksi mukavaa nuorta naismyyjää. Hetken katseltuani, minusta alkoi tuntua, että täältä löydän oman helmikoruni. Antti kävi Milan kanssa ulkona välillä jäähyllä kun minä kyselin hintoja. Olin niin tykästynyt koruihin, joissa on kolme helmeä, että muita en enää katsellut. Minua kiehtoivat myös rannekorut. Kaikista hienoimmassa oli kaksi helmeä ja neljä pientä timanttia. Toki hintaa sillä oli liian paljon timanttien takia. Vietin hyvän tovin helmitaivaassani. Heidän kokoelmansa oli todella kaunis. Olisin voinut tästä yhdestä kaupasta ostaa vaikka kuinka monta. Antti tuli vähän tyytyväisemmän Milan kanssa takaisin shoppiin. Olin rakastunut heti ensisilmäyksellä valkokultaiseen koruun, jossa sininen, vaalea pinkki ja samppanjan värinen helmi ovat peräkkäin ihan kuin putouksessa. Sen hinta pysyi lähes budjetissani. Ihastuin myös rannekoruvalikoimaan. Myyjä huomasi epäröintini vähän kalliimmasta rannekorusta ja esitteli minulle rannekorun, jossa oli yksi iso peacockin värinen helmi ja muuten koru muodostui feikkitimanteista. Hinta oli melkein kohtuullinen. Päätös olikin sitten helppo tehdä, otin molemmat ja sain pari kymppiä yhteisalennusta. Istuimme Milan kanssa tekemään kauppoja. Olipa kivaa olla oman tytön kanssa korukaupoilla vaikka hän ei koruista vielä ymmärräkkään. Sain koruihin tax freen ja sitä varten myyjä selitti miten minun pitää lentokentällä toimia tax free-lappujen kanssa customs officessa. Hyvien kauppojen jälkeen lähdimme tyytyväisenä helmipuodista. Milakin osasi ihastuttaa taas lentopusuilla. Antti oli lähinnä tyytyväinen siihen, ettei helmiputiikeissa tarvinnut enää kierrellä. Olin aika moneen hänet jo raahannut.

Helmikaupoilla

Kävimme Maharepan marketissa täydentämässä ruokavarastot ennen kuin jatkoimme matkaa Cook’s bayhin ja Opunohu bayhin. Päivä oli niin pilvinen ja sadettakin ripautti aina välillä, että päätimme jättää Belvederen seuraavaan päivään. Ajoimme suoraan Opunohu bayhin ja Manatean mehutehtaalle, jossa mielettömän hyvät Rotui-mehut tehdään. Käväisimme ensin katsomassa tehtaan puolella isoja mehukoneita. Mehulabrassa mehujen laatua ja makuja testattiin. Moorea tuottaa tehtaalle lähinnä ananasta, mutta muita hedelmiä kuten papaijaa ja guavaa tulee mm. Tahitilta. Hedelmät käyvät läpi tarkan puhdistusprosessin ja liian kypsät tai raa’at hedelmät poistetaan, koska saman makuisissa mehuissa ei saa olla makueroja. Hedelmän osat, jotka eivät päädy mehuun, käytetään viljelyalueiden lannoitteeksi.

Mehulabra

Mehuja, punsseja ja ananasviiniä sai maistella Manutean shopissa. Banaanivaniljamehu oli yllättävän hyvää ja raikasta. Sitä emme olleet täällä kaupoissa nähneet ja ostimmekin sitä täältä. Antti maisteli paria punssia ja minäkin otin pienen pienen tilkan ananasviiniä. Se olikin erinomainen viinitilkka, enpä muista parempaa viiniä ikinä saaneeni. Melkein meinasin ostaa pullon kotiin, mutta oli melko kallis ja kuljetus voisi olla hankalaa.

Mehumaistelut

 

Tulimme auringonlaskun ajaksi vielä laguuniin istumaan, olihan sinne päästävä joka päivä.

 

 

Share: