Aamulla mieli oli jo parempi kuin eilen väsyneenä tänne tullessa, vaikka olinkin heräillyt pitkin yötä ja tarkastellut missä kohtaa sänkyä Mila milloinkin on. Ei ollut neiti tänä yönä vielä pudonnut sängystä. Aamiainen oli laiha, leipää ja jugua. Meillä ei ollut margariinin lisäksi mitään edes leivän päälle. Aamulla netti toimi ja sain laitettua tarvittavat messengerviestit menemään. Lähdimme kävelemään Hanga Roaan. Tiesimme, että se on kävelymatkan päässä, mutta ihan tarkkaa etäisyyttä ei ollut tiedossa. Reilun sata metriä käveltyämme, menimme kuvaamaan ensimmäisen Moain, Hanga Kio’essa, joka seisoi yksin lähellä rantaa.

Hanga Kio’e

 

Maisema Hanga roaan meiltä

Jatkoimme kaupunkiin. Matka tuntui vähän pitkältä, mutta onneksi liian kuuma ei tullut, aurinko lämmitti vain mukavasti. Jossain kohtaa alkoi ihan kunnon jalkakäytävätkin. Kävely keskustaan kesti noin 40 minuuttia. Pääkadulle, Atamu Te Kenalle, oli ripoteltu souvenirshoppia ja- kojua, pieniä ruokamarketteja, pikkuravintoloita ja apteekki. Visitor informaatiopistettä etsien menimme kuitenkin rantakadulle, josta löysimme sopivaan lounasnälkäämme Haka Honu -ravintolan. Siitä olikin hieno maisema tyrskyävään pikkusatamaan. Rapeat alkupalaleivät maistuivat erinomaiselle mexicolaistyyppisen soosin kanssa. Milakin tykkäsi. Mila myös hymyili ja lähetti lentosuukkoja kokeille, jotka kurkkivat läheisen ikkunan kautta pöytiin. Antti valitsi honu burgerin, jossa oli pihvin lisäksi pekonia ja makeaa sipulia, minä valitsin kalaa sweet potato -muusilla. Ison hampparin kanssa tuli melkoisesti ranskalaisia, siinä olikin tekemistä, että Antti sai ne syötyä.

Hanga Roan pääkatu

 

Ravintolaan, jonka nimi sopi meille kuin nenä päähän

Kävimme paikallisessa kirkossa. Valkoinen kivikirkko oli ulkoapäin koristeltu punaisin Rapa Nui -hahmoin. Kulttuuriin kuuluvaa kuviointia löytyi myös puisen Jeesuksen vaatteesta. Kerrassaan sympaattinen ja mielenkiintoinen pieni kirkko. Meidän piti päästä vessaan ja menimme erääseen ravintolaan jälkkärille. Se olikin hyvä valinta. Saimme jälkkäriksi lettua, joka tursusui kinuskia ja päällä oli mustikka- vaniljajätskiä. Teosta kruunasi suklainen moai.

Hanga Roan kirkko

 

Nami-jälkkäri

Autovuokra suurimmaksi osaksi aikaa oli varmasti hyvä vaihtoehto meille, jotka emme pysy kiirúhtavien turistiporukoiden mukana. Autovuokraamoja oli pääkadulla useita, monet souvenirshopin yhteydessä. Hintakartoitusta emme tehneet. Ensimmäisessä vuokra tuntui kohtuullisen edulliselta niin otimme siitä. Neljäksi päiväksi auto maksoi 150 000 pesoa eli noin 220 €. Kun auto oli huomisesta maanantaiaamuun käytössä, pystyttiin suunnittelemaan tulevien päivien retkiä. Netti oli meidän asumuksessa ainakin todella huono, paikallisten enkku välillä hyvinkin huonoa ja mihinkään etukäteiskyselyihin, joita olin kotona jo tehnyt, en ollut saanut vastausta. Pian huomasimme, että täällä on paras sopia retkistä ja muista tapahtumista kasvotusten. Erilaisia retkikojuja oli pitkin pääkatua ja rannan tuntumassa. Asiat selvisivät kun marssi vain sisälle. Jotain paikallista tanssishowtakin olisi kiva nähdä. Kyselimme parista paikasta ja valitsimme sitten tripadvisorin suositteleman KariKari Shown illallisen kanssa lauantaiksi. Rapa Nuin tanssi on hyvin samantapaista kuin tahitilainenkin ja siksi kiinnostikin nähdä sitä livenä. Jo toisen kerran tänään paikalliset myyjät innostuivat meidän polynesialaisista tatuista ja luulivat meitä ensin tahitilaisiksi.  (No, emme ehkä ihan alkuperäisista tahitilaisista menisi…) On se vaan hauskaa erottua mielenkiintoisella tavalla muusta turistimassasta, joka ei onneksi ole täällä suuren suuri. Haha, outo suomalaispolynesialainen pariskunta.

Mila opettelee shakaa

 

Kulkukoiria täällä on tosi paljon.

Viikon ohjelma alkoi pikkuhiljaa muodostua, mutta kysymysmerkkejä oli vielä. Antille oli tahtotila saada Tahitin tatuun vielä se puuttuva lisäys yläosaan ja minuakin kiehtoi ajatus pikkulaajennoksesta ja tatusta Rapa Nuissa. Olimme bonganneet netissä kehutun Mokomaen studion pääkadulla ja päätimme mennä katsomaan onko mies paikalla hienosti koristellussa puutalossaan. Olihan hän ja kerroimme toiveemme. Asia sujui niin helposti, että sovimme tulevamme huomenna samaan aikaan studiolle. Tämänkään hepun tilanteesta, ajanvarauksista ym. en ollut saanut mitään selkoa netin kautta Suomesta käsin, mutta paikan päällä kaikki onnistuu. Tänään oltiinkin laitettu monta asiaa onnistumaan ihan vain kävelemällä ihmisten puheille.

Joitakin ruokatarpeita oli ostettava tänäänkin vaikka autoa ei ollut vielä käytettävissä. Ruokakaupat olivat ärsyttävän pieniä ja niiden valikoimat vaihtelivat suuresti. Yhtä isoa kauppaa, josta kaikki (tai lähes kaikki) tarvittava saataisiin, jäimme kaipaamaan. Auringon laskun lähestyessä suuntasimme rantaan Hanga Roassa sijaitsevia Moai-patsaita katselemaan. Moai tarkoittaa ”to whom” rapa nuiksi. Moait ovat esi-isiä, jotka katsovat kohti maata (selkä merelle päin) ja jakavat manaa eli energiaa heimoilleen. Osa moaista on pahasti vahingoittuneita heimosotien seurauksena. Vieressä olevalla hautausmaalla kulttuurille tyypillinen taide näkyi myös hautakivissä ja hautojen koristelussa.

 

Hanga Roan hautausmaa

Aurinko oli laskemassa Ahu Tahain moai-patsaiden taakse ja sitä oli parikymmentä ihmistä tullut seuraamaan isolle nummelle. Taivas oli lähes pilvetön, joten auringonlasku oli tänään kaunis merelle patsaiden taakse. Melkein viiden moain rivin vieressä on alusta, jossa on vain yksi Moai, Ko Te Riku. Se on ainutlaatuinen saarella sen valkoista korallia olevien silmien vuoksi, jotka merkitsevät viisautta.

Ahu Tahai

 

Ko Te Riku

Lähdimme kävelemään kämpille hyvissä ajoin ennen kuin tuli pimeää. Reitti Tahaista oli lyhyempi kuin se mitä aamulla kuljimme. Illalla olin jo sen verran sinut suihkun kanssa, että osasin säännöstellä kuumaa vettä aika tehokkaasti eikä se loppunutkaan minulta kesken. Antti maistoi paikallista Mahina-olutta, joka oli kuulemma erittäin miellyttävä kokemus.

Meidän keittiössä

Share: