Aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Kevyen aamupalailun jälkeen näytti siltä, että meidän kaikkien ei kannata lähteä autoa hakemaan. Sadesuihkuja tuli muutaman minuutin välein. Antti sai Migueliltä (cabanan työntekijältä) kyydin keskustaan kun tämä oli menossa hakemaan turisteja lentokentältä. Minä jäin Milan kanssa katsomaan Alfredia. Autovuokramuodollisuuksissa ei täällä kestänyt kauaa ja Antti oli pian pihassa valkoisen Toyota Rushin kanssa. Päivä ei ollut suotuisa nähtävyyksien kuvaukseen ja meidän oli oltava Hanga Roassa takaisin klo 16. Päätimme lähteä saaren eteläpäähän katsomaan Orongoa ja Rano Kau -kraateria, jonne oli vain noin 10 minuutin ajomatka Hanga Roasta. Sade piti taukoa, mutta paksu pilvipeite oli sinnikkäästi saaren yllä. Orongo oli suljettu tänään, mutta jäimme katsomaan kraateria. Pilvipeittoon oli tullut rako ja kauniin sininen taivas pilkisti kraaterin yläpuolella. Rano Kau on yksi Rapa Nuin kolmesta sammuneesta tulivuoresta ja sen kraaterin halkaisija on yli kilometrin pituinen. Kraateri tarjoaa erinomaisen kosteuden ja valo-ominaisuudet sekä suojan eläimiltä, ihmisiltä ja tulipaloilta siellä kasvaville kasveille, joita siellä kasvaa monimuotoisesti. Se onkin Rapa Nuin suurin endeeminen kasvialue. Rano Kau oli erittäin vaikuttava. Veden peittämä kraateri oli täynnä ruohomättäitä ja rinteissä riitti monenlaista kasvustoa.

Rano Kau

 

Jatkoimme Vinapuun saaren itärannalle. Vinapussa on 1700- ja 1800-luvulla kaadettuja Moai-patsaita. Kivikasan ympärille asetettu naru kertoi selvästi, että sen lähelle ei saa mennä.

Vinapu

Ajoimme jonkin matkaa itärannikkoa. Pientä sadetta ripautteli. Asfaltoidulla tiellä oli paljon teräviä reikiä, joita oli syytä yrittää välttää. Toivottavasti huomenna on kauniimpi ilma, kun aiomme mennä tätä tietä pitemmälle. Palasimme Hanga Roaan lounastamaan rantakadun ravintolaan, Donde La Tia Soniaan, joka oli paikallisten suosiossa. Me otimme sandwichit, jotka olivat kuin isot hampparit, mutta lehtipihvin tapaisella pihvillä. Mila sai maistella jauheliha empanadaa, jonka syömisessä me toki autoimme. Ei mikään kaikista terveellisin vaihtoehto 2-vuotiaalle, mutta menköön nyt. Ravintoloiden vessat ovat täällä ulkovessoja, mutta ihan kohtuu siistejä. Onneksi menimme tällä kertaa koko perhe yhdessä vessaan. Ovi nimittäin meni niin tiukkaan jumiin, että siinä tarvittiin Antin voimia sen avaamiseen.

 

Kävimme yhdessä pienistä ruokakaupoista ja menimme neljältä Mokomaen ovelle odottamaan tatumestan avautumista iltapäiväsiestalta. Joku isä ja poika odottivat myös. Meinaavatkohan he varastaa meidän ajan, ajattelimme. Eilen iltapäivä oli ollut tatuäijän kalenterissa vielä ihan tyhjä. Ja niinhän siinä sitten kävi. Espanjan kieliset isä ja poika sulavasti luikersivat välittömästi tatuhuoneeseen kun me vasta olimme pääsemässä kärryinemme sisään. Istuimme sitten sohville katselemaan Mokomaen kansioita epätietoisina siitä ollaanko tänään saamassa lisät meidän matkamuistoihin vai ei. Tilanne pöyristytti meitä, koska tottakai olimme sitä mieltä, että koska olimme ensimmäisinä varanneet ajan klo 16 niin ensimmäisinä meidän pitää myös päästä. Antti oli melkein jo kävelemässä ovesta ulos. Siinä sitten arvioitiin kovasti kuinka isoja tatuja asiakkaat ovat ottamassa ja kuinka kauan niihin menee aikaa. Pian alkoi näyttää siltä, että Mokomae on nopein tatuoitsija, johon olemme törmänneet. Hän teki alle puolessa tunnissa sellaisen, johon meidän mielestä olisi mennyt ainakin tunti. Mokomaen kavereita tuli hengaamaan ja pari asiakkaan näköistä tuli katselemaan kansioita. Kun isä ja poika olivat valmiita, oli sitten meidän vuoro.

Mokomae on ilmeisesti joku paikallinen kuuluisuus, jonka kaikki tietää. Tatujen lisäksi hän on tanssija ja valokuvaaja. Melkein kymmenessä minuutissa oli valmista ja Mila näytti saaneen uusia ystäviä Mokomaen kavereista, joiden sylissä hän hengasi. Sitten oli Antin vuoro. Hintaa tuli yhteensä 100 000 pesoa eli noin 140 €.

Paluumatkalla kokeilimme kahvilaa, joka mainosti internet-yhteyttä. Otin kaakaon ihan sen takia, että pääsisin hoitamaan pari asiaa netissä. Lähes tulkoon mitätön oli kuitenkin yhteys. Kahvilan emäntä surffasi netissä minkä kerkisi ja näytti vievän kaistan maksavilta asiakkailta. Että näin Rapa Nuissa, kämpässä toimii netti vain öisin ja aamuisin eikä silloinkaan sivuja voi selata, korkeintaan jonkun whatsapp- tai messenger-viestin pystyy laittamaan. Surkein tapaamani netti.

 

 

Share: