Meillä oli viimeistä päivää auto käytössä ja lähdimme ensiksi tsekkaamaan Ahu Akivin saaren keskiosasta. Seitsemän moaita edustavat nuoria tutkimusmatkailijoita, jotka lähetettiin tutkimaan saarta ennen sen asuttamista. Oltiin vähän korkeammalla ja tuuli kovasti. Nämä moait tuli katsottua aika nopeasti.

Jatkoimme sitten Anakenaan. Mila sai väsykiukun, mutta ilostui lopulta vedessä kun ei suostunut rattaisiin nukahtamaan. Ja nautti vedestä ja aalloista kohta niin kuin ei olisi kiukussa ollutkaan.

Mila nukahti nopeasti autoon kun jatkoimme matkaa, nyt pohjoisrantaa pitkin itärannalle Tongarikin suuntaan.  Pitkin itärantaa upeat valkoiset tyrskyt osuvat mustiin kiviin.

Kävimme Hanga Roan Haka Honussa lounaalla, tällä kertaa taas hampparilla.

Ravintolan vessa

Palasimme kämpille. Kävin nopeasti bodysuihkussa, koska klo 16 oli sovittu, että minut haetaan hepparetkelle cabanasta Vai Manu -retkifirman toimesta. Puin farkut ja t-paidan päälle, koska retkellä voisi tulla kylmä. Ketään ei vain kuulunut ja kävin pari kertaa pihassa katsomassa. Kello alkoi lähestyä viittä ja olin sitä mieltä, että ketään ei tule. Sadettakin tuli pariin otteeseen siinä odotellessa, mutta ei kai retkeä oltu sen takia peruttu (ja jätetty ilmoittamatta, tosin minun puhelin ei tainnut toimia Hanga Roan ulkopuolella). Harmitti kovasti, olisin halunnut kiivetä Maunga Terevakaan hepalla. Iltaa oli jäljellä joten lähdimme keskustaan kysymään retkikojusta miten asia on. Koju oli auki ja siellä saatiin taas hetki selittää, että tulimme ymmärretyksi. Ilmeisesti oli tapahtunut kämmi, että opas oli luullut minun olevan jossain muualla ja oli tyytynyt kahden turistin viemiseen kolmen sijasta tai jotain. No sovittiin huomiselle sama retki ja sovittiin myös, että tulen klo 16 retkikojuun kun olemme siinä vaiheessa varmaan muutenkin Hanga Roassa. Tässä taas yksi opetus siitä, että tee kaikki retket ajoissa, älä suunnittele mitään viimeiselle päivälle. Sinne kertyy kuitenkin kaikki jämätekemiset joita ei oman tai jonkun muun tyhmyyden vuoksi saada aikaisemmin tehtyä.

Kisukamujakin vaikka koiria täällä on enemmän

 

Taidetta Hanga Roan rantatiellä

Kävimme ruokakaupassa ja apteekissa ostamassa Milalle vaippasäkin, joka toivottavasti riittää Suomeen asti. Olisi kurja joutua ostamaan iso kasa vaippoja vikoina päivinä ja sitten tunkea niitä kaikkien muiden kamojen kanssa matkatavaroihin.

Share: