Saimme pitää kämppää yhteen asti, joten aamulla ehdittiin hyvin tehdä pakkauksia ja käymään viiden minuutin kävelymatkan päässä Rapa Nui -museossa. Nämä lähimmät nähtävyydet tuppaavat jäämään usein viimeiselle päivälle. Ilmainen museo oli käymisen arvoinen. Siellä oli esillä joitakin moaita ja niiden osia, kivimöhkäleitä, joissa oli kaiverrusta sekä muinaisten asukkaiden työkaluja.

Geologisesti aktiivisen Tyynenmeren pohjassa on mannerlaattojen rajakohtia. Näistä kohdista on siellä täällä muodostunut tulivuoria ja niiden seurauksena saaria. Näin on syntynyt myös Rapa Nui, joka on yksi maailman eristäytyneimpiä asuttuja alueita. Pitcairn on lähin asuttu saari 2000 km:n päässä ja Chilen rannikolle on 3700 km. Nykyisen Ranskan Polynesian alueelta Polynesian kolmion kärjet Hawai’i, Aotearoa ja Rapa Nui, lähdettiin asuttamaan reilu 1000 vuotta sitten. Ensimmäiset asukkaat toivat mukanaan viljelykasveja, mutta hyödynsivät myös saaren endeemistä kasvistoa. Linnuilla on tärkeä rooli saarten asuttamisen historiassa. Monet lajit eivät selvinneet yhteiselosta ihmisten kanssa. Lintuja käytettiin monenlaisiin tarkoituksiin. Niitä käytettiin ravintona ja osoittamaan hyviä kalastuspaikkoja. Sulkia ja luita käytettiin erilaisissa tarvikkeissa ja koristeluissa, mikä näkyy selvästi nykyäänkin esim. tanssiasuissa. Linnut olivat myös yhteydessä jumaliin. Rapa Nuissa Tangata Manu (bird man) -kultti liittyi vuosittaiseen seremoniaan, jossa seuraavan vuoden johtaja (Tangata Manu) valittiin. Siinä eri heimojen päälliköt kilpailivat siitä, kuka löytää manutaran (Rapa Nui sea gull) ensimmäisen munan. Seremoniat pidettiin manutarojen lisääntymisalueilla, pienillä saarilla Rapa Nuin vieressä, Motu KaoKaolla, Motu Itillä ja motu Nuilla. Tangata Manu asui hallintavuotensa Rano Rarakussa tai Anakenassa ja häneen liittyi tabuja ja valtaa.

Tangata Manu

Mila vietti vähän aikaa värityslehtisensä kanssa, jonka oli saanut sisäänkäynnin luota, mutta hän myös kiinnostui hiplaamaan kivisiä museoesineitä, mikä ei ehkä ollut niin suotavaa.

Palasimme kämpille lämmittämään ja syömään eilen ostamamme empanadat lounaaksi ennen lähtöä. Tätä asumusta ei tullut ikävä, mutta Rapa Nuita ehkä tulisi. Tämä on monille kerran elämässä -paikka, mutta me taidamme joskus vielä palata.

Bye bye cabana.

Miguel vei meidät lentokentälle, jossa laukut läpivalaistiin heti kättelyssä mahdollisten maaperätuliaisten estämiseksi. Olihan meillä maaperää, Tahitilta keräämääni mustaa hiekkaa, joka näkyi läpivalaisussa. Mutta ongelmia ei tullut kun se oli Tahitilta, ilmeisesti. Kentällä on vain yksi lähtöportti ja sen yhteydessä olevat pienet kaupat ovat auki vain silloin kun lento on lähdössä. Latam lähti lennättämään meitä kohti Chilen pääkaupunkia Santiagoa puoli neljältä iltapäivällä. Lento meni ihan kivasti Milankin osalta. Päivällinen oli tosi maistuva, muusia, kanaa ja juustokakku. Milakin oli hereillä ruokailun ajan, tosin sähläsi siinä minkä kerkisi ja loi haastetta Antin viinin juontiin. Mutta ilmeisesti Milankin napaan jotain safkaa meni. Neiti nukahti vasta lennon lopussa ja minä sain kirjoiteltua ja luettua mukavasti ennen laskeutumista. Alle viiden tunnin lento oli perillä kymmenen aikaan illalla, kun kelloja siirrettiin kaksi tuntia eteenpäin. Saarilta oli tultu taas ”suureen maailmaan” kun päästiin poistumaan tuubia pitkin. Kun matkalaukut oli saatu, piti hetki jonottaa tulliin. Vähän ihmettelimme sitä, koska olimme tulleet domesticcina. Mitään laukkujen tarkastusta ei kuitenkaan ollut, kun vain sanoimme, mistä olemme tulleet. Samassa jonossa oli myös Brasiliasta tulleita.

Olimme menossa lentokenttähotelliin yöksi ja kuljetus sinne oli vähän epäselvä, mutta ilmeisesti sellainen sinne olisi. Taxin kauppaajat tulivat kiihkeästi tarjoamaan palveluitaan ja yhdeltä perässä roikkujalta saimme hyvän tarjouksen, joten otimme sen. Ulkona huomattiin, että oltiin tultu selvästi viileämpään paikkaan. Me olimme ihan kesähepenissä. Milalle toki oli varattu lämmintä päälle. Matkaa oli vain 4 km hotelli Manquehueen. Yksi yö lentokenttähotellissa auttoi pikkiriikkisen Rapa Nuilta saamaani hotellinälkää. Pääsimme heti illallliselle hotellin ravintolaan, joka oli melkein vuorokauden ympäri auki. Spagettiaterioiden jälkeen kelpasi kotiutua hotellihuoneeseen. Pelkkä matkalaukkujen tuonti matkalaukkukärryllä, kylpyhuoneen lavuaaritaso ja muhkea valkoinen king size bed tuntuivat niin luksukselta cabanan jälkeen. Ja mikä parasta, täällä näytti netti toimivan erinomaisesti. Kävin suihkussa, aah…. se oli ihanaa. Ei tarvinnut pelätä lämpimän veden loppumista.  Valvoin kirjaimellisesti puoli yötä netin ja blogin parissa. Milalle ei ollut omaa sänkyä, joten tämä yö menisi meidän välissä. Hän nukahti keskelle isoa sänkyä jo hyvissä ajoin ennen meitä kun me valvoimme netistä nauttien. Minua ei varsinaisesti väsyttänyt. Olin niin innoissani toimivasta netistä. Nukahdin kuitenkin heti kun asetin itseni pehmoiseen pesään.

Share: