Yöllä tuli välillä jopa kuuma, kun lämmitin puhalsi tehokkaasti pieneen suljettuun huoneeseen. Aamulla heräsimme, kun katto rämisi ihan kuin siellä olisi remppaa tehty. Mutta tuulihan se vain oli. Ilmeisesti meidän katto ei ollut ihan parasta tekoa. Suihkusta tuli lämmintä vettä. Olin hetken jopa vähän pettynyt. Nyt minulla ei ollut pätevää syytä pyytää meitä muuttamaan hotelliin vaan täytyisi jäädä tähän alkeelliseen ongelmalliseen cabanaan. No olihan lämmin suihkuvesi ja lämmitin sentään saatu, tärkeimmät tällä hetkellä. Pikkasen kyllä jännitti laittaa shampoot päähän, jos vaikka lämmin vesi loppuisi juuri silloin. Ei sentään, vaan pystyin suihkuttelemaan loppuun asti mukavan lämpöisessä vedessä.

Cabanan ongelmat eivät kuitenkaan olleet siinä. Aamupalailun jälkeen meiltä loppui vesi kokonaan. Ajattelin, että ehkä olimme suihkutelleet sen loppuun ja illalla taas tulisi, kun tulemme takaisin kämpille. Kämppä veti puoleensa pikkuhämiksiä. Milakin oli oppinut pelkäämään niitä, vaikka olimme yrittäneet välttää tässä tilanteessa mallioppimista. Antti sai listiä pikkutulokkaita tämän tästä. Ulko-oven ja seinän välissä oli melkoinen rako. Kylmän ilman lisäksi se voi olla kulkureitti ötököille. Tukimme sen paperilla ja myöhemmin huomasimme, että se tehosi jonkin verran ötökkäongelmaan.

Meidän mökki. Katossa näytti olevan jotain ongelmaa nyt kun päivän valolla sitä katselimme. Eipä ihme, että tuuli vähän rämisteli sitä.

Tänään oli ohjelmassa tutustumista pieneen San Pedroon. Päivä oli viileä, pilvinen ja tuulinen, eli parempi kaupunkikäppäilylle kuin nähtävyyksien katselemiselle. Meiltä ajoi keskustaan parissa minuutissa. Hiekan väristä ja paikoin valkoista matalaa kivirakennusta oleva ”savimajakaupunki” oli outo ilmestys. Kävelytiet olivat hyvin kapeita. Siksi pääkadut olivat ihmisten, suureksi osaksi turistien, valtaamia ja autolla ajo vaati kärsivällisyyttä ihmisjoukkojen keskellä.

San Pedrossa

Kaupungin kirkko on keskusaukiolla, jonne on istutettu muutamia puita ja pensaita. Kaupungin väritykseen maastoutuvan pienen kirkon alttari oli koristeltu nukkemaisilla seinäkoristeilla.

San Pedron kirkko

Keskustan kaduilta löytyi paljon ravintoloita, pieniä souvenirpuoteja, pari isompaa souvenirbasaaria ja monen monta retkimyymälää sekä rahanvaihtopaikkaa. Souvenirpuodit myivät mm. värikästä pikkukrääsää, villapaitoja, lämpimiä leggingsejä ja kudottuja reppuja. Paikka on nuorten reppureissaajien suosiossa, mutta emme me ainoat rattaalliset olleet. Muitakin pikkulapsiperheitä oli, mutta he taisivat olla chileläisiä.

Menimme lounaalle CKunna-ravintolaan, jossa tarjoilija puhui erinomaista englantia verrattuna muihin tapaamiimme paikallisiin. Valitsimme kolmen ruokalajin lounaan. Alkuruuaksi oli quesadillat juustolla, herneellä ja maissilla. Niitä Milakin pisteli poskeensa mieluusti. Antti otti pääruuaksi tulisen kalakeiton ja minä alfredopastan sienillä. Jälkkäriksi oli perussuklaajätskit. Saimme nauttia elävästä musiikista, kun kahden hengen bändi tuli panhuiluineen ja kitaroineen soittamaan ravintolaan. Tunnelma oli kohdallaan ja yllätysesitys piristi kovasti kun eilisilta oli mennyt vähän pieleen. Viereisen pöydän tädit kiinnostuivat Milasta, joka lopuksi hurmasi heidät lentopusuilla tapansa mukaan.

Antin soppa

Ensimmäisestä souvenirpuodista ostin itselleni valkoisen neulotun pipon. Se tuli todella tarpeeseen sillä menin koko viime talven ilman pipoa, kun en ollut muka ehtinyt löytää mieleistä. Ostin myös kaksi rannekorua, jotka oli tehty värikkäistä pehmopalloista. Mila oli valitsemassa niitä, tosin hän olisi valinnut kaikki. Ne olivatkin mieleiset korut neidille.

Mila esittelee uusia korujaan.

Rapa Nuin ”minimarkettiongelma” jatkui täällä. Pieniä ruokakauppoja oli paljon, mutta hyvin erilaisilla valikoimilla. Pian aloimme oppia mistä kaupasta saa lihaa pannulla paistettavaksi, mistä banaania ja mistä jugurttia. Kiertelimme pienen keskustan kaduilla niin pitkään, että päätimme mennä aikaiselle päivälliselle pizzeriaan. Mila söi minun pizzasta kokonaisen slicen. Ei ole neidin ruokavalio ihan kohdillaan ollut tällä reissulla, mutta eiköhän se kotona taas kohene.

Palasimme mökkiimme auringon laskettua. Päivä oli ollut aika kylmä. Paikalliset ja muut turistit kulkivat toppatakeissa tai lämpimissä retkeilyvarusteissa. Antti pärjäsi t-paidalla iltaan asti. Minä olin vähän väliä hytissyt ohuessa villapaidassa ja ajatus kylmään mökkiin menemisestä ei houkutellut yhtään. Autossakin on mukavampaa, kun sinne saa lämmityksen. Kämpillä sitten asetuin lämmittimen viereen illaksi ja vedin uuden piponi päähän. Vettä ei tullut hanoista vieläkään, mutta asia selvisi pian. Cabanan omistajaa ei näkynyt, mutta saimme avun toisilta asukkailta. Joku oli laittanut meidän vesihanat ulkopuolelta kiinni, joten hanat saatiin toimimaan helposti. Antti maisteli illalla perulaista Cusquena-olutta, mutta piti sitä liian makeana. Ei ollut ollenkaan Rapa Nuin Mahinan veroista.

Share: