Antti laittoi lämmittimen kylppäriin odottamaan minun aamusuihkua. Olihan suihkusta mukavampi tulla lämmitettyyn kylppäriin. Aamun puhteena meillä oli vesikanisterin lataaminen vesiautomaattiin. Eihän me ikinä olla sellaista tehty, mutta täällä tietysti oletettiin, että se on ihan perusjuttu kaikille. Kyllä se saatiin ja saatiin toimimaankin. Aamupalaksi oli paahtista (ilman leivänpaahdinta) kun täällä ei muutakaan leipää myydä. Aioimme lähteä tänään Bolivian suuntaan Los flamencos kansallispuistoon ja mahdollisesti Bolivian puolelle Laguna Verdeen. Sinne menevällä tiellä näytti olevan pitkä letka rekkoja, joilla oli kyydissään autoja. Ne odottivat jotain ja kun ajoimme muutama sata metriä pitemmälle, syy selvisi. Tiellä oli puomi ja se oli suljettu. Emme tienneet miksi eikä missään lukenut. Tuskinpa kukaan osaisi meille selvittää syytä ja päätimme kokeilla tietä huomenna.

Makuuhuone ja yksi sängyn valloittaja

 

Maisema meidän pihasta

Tänään päätimme mennä noin 10 kilometrin päähän (pohjoiseen Calaman suuntaan) katsomaan Valle de la Lunaa. Se on saanut nimensä kuun pintaa muistuttavasta maisemasta. Sisäänpääsy oli 3000 aikuiselta (eli noin 5 €) ja infotalossa sai sopivasti käytyä vessassakin. Hiekan väriset vuoret, pienemmät nyppylät, paikoin laaja hiekkatasanko, hiekkadyynit ja taustalla kohoilevat lumihuippuiset vuoret tekivät maisemasta omalla tavallaan todella hienon. San Pedro on 2438 metrin korkeudessa merenpinnasta. Joten olimme jo aika korkealla ilman varsinaista vuorille kiipeämistä.

Valle de la Luna

Pysähdyimme kiipeämään vähän matkaa polkua, joka nousi hiekkadyynin peittämälle vuoren nyppylälle.

Jatkoimme hiekkatietä loppuun asti, jossa kolme Mariaa eli kolme pitkulaista kivenlohkaretta komeili keskellä melko tasaista hiekkakenttää.

 

Kolme Mariaa

 

Valle de la Luna

Jatkoimme vessatauon jälkeen vielä Calaman tielle, jossa on lookout vuoren rinteeltä kuulaaksoon. Sen verran mohkuraista oli maasto, että lenkkarit oli hyvä vaihtaa siellä. Milan kanssa piti olla toki tosi varovainen ja ekstravarovainen kun oltiin lähellä reunaa. Sieltä olikin komea maisema kuulaakson vuorten juovaisille rinteille.

Palasimme San Pedroon lounastamaan halpisravintolaan, jossa kanaa soosilla ja paistettua perunaa sai noin 6 eurolla. Antti otti lasagnea, mutta se olikin kasvisversio eikä ihan tyydyttänyt Antin nälkääkään. Kiertelimme vähän aikaa keskustassa, mutta shopit alkoivat olla aika nähtyjä. Kävimme ostamassa jätskipallerot jäätelöpuodista, jossa myytiin erilaisista kasveista tehtyjä jätskejä. Valitsimme ananaspallon ja ruskean värisen pallon, jossa oli hauskan kanelinen maku. Ananas oli tosi hyvä ja maistui aidolta ( ei mikään esanssiananas). Mila sai oman ananaspallon ja söi sitä rattaissa hartaudella. Ruokakaupan kautta mökkiin, jossa Antti valmisti “herkullisen” kuppinuudeliaterian paistetulla kalalla. Kun Mila oli mennyt nukkumaan, Antti avasi viinipullon, chileläisen Misiones D Rengo -punaviinin. Viinipullon jälkeen avautui vielä jokunen olutkin. Olisi ollut kiva juoda itsekin vähän.

Jätskillä

Share: