Kaksi ensimmäistä päivää olimme tutustuneet hotellialueemme spa-tarjontaan ja pieneen La Fortunan kaupunkiin. Kolmantena päivänä meillä oli varattu retki ja herätys klo 6.30. Paitsi minä olin hereillä jo puoli kuudesta kun Aava heräsi silloin tissille. Unista ei tullut sen jälkeen mitään. Kehnosta aamusta huolimatta olin melko pirteä kun lähdimme aamiaiselle seitsemältä. 

Mummi tuli meidän huoneeseen hoitamaan lapsia. Me olimme juuri ajoissa klo 8.05 respan edessä, johon meitä hakeva minibussi oli tullut. Kahdestaan retkelle, tätä oli tapahtunut viimeksi häämatkalla. Ylitimme Lake Arenalin ja nousimme sademetsän kupeeseen. Vessatauon jälkeen sademetsäilemään. Muitakin ryhmiä oli menossa, mutta tungokseksi asti meitä ei onneksi ollut. Sademetsään rakennettu kävelypolku oli hyvässä kunnossa ja tekstuuriltaan pitävää. Sade näytti olevan melko todennäköistä ja pian alkoikin sataa välillä aika reippaastikin. Muut kaivoivat sadeviittoja ja -takkeja esiin. Meillä ei ollut, mutta Antti vain tykkäisi sateesta, sillä tukka pysyisi pitempään aisoissa kun se välillä kastuu kunnolla. Järkkälaukulle olin ottanut muovipussin turvaksi, joka nyt tuli tarpeeseen. Sade ei pitkään ollut kovaa. Hienosti siinä kuitenkin kastuimme, mutta se ei haitannut meininkiä. Olimme varautuneet hikiseen retkeen. Nyt ei ollut hiki, vaan märkä, mutta raikas olo. Tämä oli oikeastaan parempi. Sade jatkui välillä vain tihkuisena. Erään puun rungolla kökötti kolme pientä hyönteissyöjälepakkoa. 

Vaikka retki oli lähinnä käppäilyä sademetsässä, ihan vaaraton se ei ollut. Iso oksa putosi meitä edellä kävelevän naisen päälle. Onneksi hän selvisi siitä säikähdyksellä ja pienellä kulman turpoamisella. Meidän jälkeen putosi toinenkin oksa nuoren tytön päälle. Hänet vietiin hetken päästä ensiapupisteelle.

Reitillämme oli kuusi riippusiltaa.  Ne heiluivat sen verran, että mielellään otin kaiteesta kiinni. Maisemat olivat huikeat puiden yläpuolella pitkälle sademetsään. Tajusin ensimmäisen sillan jälkeen, että seuraavat sillat tarvitsee kävellä hitaammin, jotta ehtii nauttia maisemista paremmin.

Pienen pieni eyelash viper käärme oli rullautuneena oksalle. Tämä kaveri oli vaalean harmaa. Myöhemmin näimme keltaisen yhtä pienen nukkumassa lehdellä. Nämä pikkuiset olivat poikasia, jotka ovat aikuisia myrkyllisempiä siksi, että ne eivät osaa vielä säädellä myrkyn määrää kohteen mukaan. Ne käyttävät ison määrän myrkkyä pieneenkin kohteeseen. Kaikkien Costa Rican käärmeiden myrkkyyn on onneksi vasta-aine. Puremajäljen ja oireiden perusteella pystytään tietämään mitä vasta-ainetta potilas tarvitsee.

Riippusiltojen välissä oli aina mukava kävely sademetsässä. Yhden sillan alla oli pauhaava pieni koski. Toiselta näkyi vesiputous. Yhtä vesiputousta menimme sen juurelle katsomaan. Rankkasateeseen emme enää joutuneet, mutta sumu nousi puiden latvojen tasolle. Se lisäsi tunnelmaa. Mystisen tuntuisen sademetsän yllä oli mahtava käppäillä. Olimme jo paluumatkalla kun näimme kolibrin pussimaisen pesän ja pikkuruisen kirkkaan punaisen sammakon, jolla oli siniset jalat. Kirkas väri kertoi tämän kaverin myrkyllisyydestä. 

Parin tunnin kävely metsässä ja silloilla oli hyvin sopivan pituinen. Olimme olleet yli kolme tuntia jo kahdestaan. Vaikka tiesin, että kaikki on varmasti hyvin hotellissa, niin oli jo kiva palata omien murujen luo. 

Päivä oli hiukan viileämpi kuin aikaisemmat. Me kaikki nautimme siitä. Hiki ei ollut tullut vielä ollenkaan tänään. Minun ei ollut tarkoitus ottaa unia, mutta siihen tuli hyvä tilaisuus kun sain Aavan päiväunille. 

Iltapäivän ohjelmassa oli altailua. 

Uni tuli kovasta uimisesta

Share: