Mila ja mummi olivat käyneet aamiaisella kun me olimme heräilemässä. Aava oli valvottanut meitä yöllä tunnin ja siksi nukuimme tänä aamuna jopa puoli yhdeksään. Sitten pääsimmekin nauttimaan aamiaisesta kahdestaan kun veimme Aavankin mummille aamuimun jälkeen. Se oli luksusta. Ei syömisestä kiukuttelevaa Milaa eikä sylissä venkoilevaa Aavaa. Nautin pannareita paistetun banaanin ja tuoreiden ananaspalojen kanssa. 

Aamu oli ollut kovin sateinen, voimakkaita sadekuuroja oli ehtinyt tulla jo monta. Se ei saanut haitata suunnitelmia. Kävimme pakkaamassa tavarat ja otimme Aavan reppuun. Mila pääsi viettämään mummin kanssa kahdestaan allaspäivää. Me ajoimme taxilla noin vartin matkan La Fortuna putoukselle. Kyydillä oli kiinteä turistihinta, 15 $. Sisäänpääsy oli 18 $. Sade oli taas hellittänyt. Nyt oli hyvä lähteä kiputtelemaan alas portaita sademetsässä. Sitä ennen näimme vilauksen putouksesta näköalapaikalla. Aava nukahti melkein heti reppuun, hän oli aika mukava reppumatkustaja. Portaita alas putouksen altaalle oli 500. Ilma oli tänäänkin mukavasti viileämpi, joten kovin pahaa hikeä ei tullut. Olimme alhaalla noin vartissa.

La Fortuna putosi komeana, runsaana ja äänekkäänä. Se oli vesimäärältään reilusti isompi kuin Tahitin lempiputouksemme. Muutamat fotot lookoutilla ja sitten uimaan. Vesiallasta ympäröi isot kiviröykkiöt. Aavan kanssa sinne ei ollut asiaa, joten meidän piti käydä vuorotellen. Vesikengillä olin jo vanha tekijä liukkailla putouskivillä. Vesi oli juuri sopivan raikasta. Sinne oli kiva pulahtaa. Putous aiheutti melkoiset aallot suhteellisen pieneen altaaseen mikä hankaloitti uimista. Kuvaamista sen sijaan hankaloittivat muut turistit. Putous oli hienompi ja isompi kuin etukäteen kuvittelimme. Siellä sai lillua raikkaassa vedessä sademetsän kohotessa joka puolella ympärillämme. 

Meille oli neuvottu toinen paikka putouksen alajuoksulla, joka olisi vauvan kanssa kiva. Laskeuduimme vielä yhdet portaat ja saavuimme pienelle hiekkarannalle putouksesta alkavalle joelle, jossa ui kaloja. Sieltä näkyi myös hienosti putoukselle ja isot kivet loivat pieniä putouksia alkavaan jokeen. Siinä oli mahtavaa fiilistellä ja pääsimme nauttimaan vedestä ja maisemasta yhdessä. Aava pääsi veteen vaippasiltaan ja innostui polskimaan. Tämä oli meille pieni pala paratiisia. Tottakai muistot veivät meidät välillä viime kesään Tahitille, jossa olimme saaneet nauttia ihanasta putouksesta Milan ja vielä masussa asuvan Aavan kanssa. 

Sää suosi meitä ihmeellisen hyvin. Vasta paluumatkalla portaita ylös alkoi sataa. Parin pienen hengähdystauon kanssa ylös kipuaminen sujui melko näppärästi ja nopeasti. Aava oli nauttinut täysin siemauksin retkestä, nyt oli taas reppu-unien aika. Sade innostui rankaksi kun pääsimme ylös. Sadetta oli mukava pitää souvenirshopissa. Sadetta kesti vaan, mutta sehän ei meitä haitannut. Päivän retki oli tehty onnistuneesti ilman sateen tuomia lisähankaluuksia, kuten järkkäkameran suojaamista. 

Iltapäivällä Aava pääsi myös mummille hoitoon kun me menimme allasravintolaan lounaalle. Valitsimme kana-BBQpizzat. Sadetta riitti edelleen voimakkaina suihkuina. Hiukan tuli jopa kylmäkin siinä uima-asuissa. Vieressä oleva höyryä nostattava yli 30 asteinen baariallas houkutteli. Sinne päästiin kunhan oltiin pizzat syöty. Pimeä ehti tulla. Parin vesiliukumäkilaskun jälkeen menimme pariskuntaboksiin poreilemaan.

 

Share: