Tanssi on ylistys elämälle!

Tanssi on ollut tärkeä osaa minun elämää melkein niin kauan kuin muistan. Olen lapsena ja nuorena tanssinut discotanssia, showtanssia, bailatinoa ja irlantilaista tanssia. Viimeiset kymmenen vuotta olen omistautunut polynesialaiselle tanssille. Aloitin vuonna 2007 Helsingin aikuisopistossa Havaijilaisen tanssin kurssilla, josta opettaja bongasi minut Mana ’O Laka -tanssiryhmään. Tanssiryhmän treeneissä ja keikoilla myös tahitilainen tanssi tuli tutuksi ja jokunen tanssi oli myös Cookinsaarilta ja Pääsiäissaarelta. Vuonna 2014 yhdistyimme toisen tanssiryhmän kanssa ja saimme aikaan entistä ehomman ryhmän, jonka nimeksi tuli Tahiti ’Oa ’Oa. Järjestämme yleensä vuosittain oman ison shown, jonka lisäksi esiinnymme julkisissa ja yksityisissä tapahtumissa.

Antti debytoi meidän häissä vuonna 2015 ja liittyi sen jälkeen ryhmämme miesvahvuuteen. Tanssiryhmä on paljon enemmän kuin harrastus. Se merkitsee meille elämäntapaa ja elämän pituisia ystävyyssuhteita.

Kuvaaja: Otto Nieminen

 

Kuvaaja: Elina Salonen

Polynesialaisessa tanssissa käytettävä musiikki, laulut ja koreografiat ylistävät monella tapaa elämää. Tanssijat kertovat liikkeen ja musiikin avulla tarinaa, joka kertoo usein elämän tärkeimmistä ja kauneimmista asioista. Laulut kertovat rakkaudesta ja luonnosta, esi-isistä ja lapsista sekä merestä, ravinnon ja elämän antajasta. Aina elämän ylistykseen ei tarvita sanoja. Instrumentaalikappaleet, joissa erilaiset rummut ovat pääosassa, ovat myös iso osa polynesialaista tanssishowta. Tanssijat voivat muuntautua esimerkiksi linnuiksi, jotka ensin astelevat arvokkaasti matalassa vedessä ja pyrähtelevät sitten parvena kalasaaliin perään.

Lisää tanssiryhmästämme löydät Tahiti ’Oa ’Oan facesivuilta.

Kuvaaja: Otto Nieminen

Liikunnasta yleisestikin tulee hyvä olo, mutta tanssi on mielestäni liikuntaa parhaimmillaan. Siinä saa monta hyötyä kerralla. Kunto paranee, lihaskunto kasvaa, rytmitaju paranee, aivot saavat töitä koreoiden oppimisen ja muistelun myötä, arjen stressi ja murheet häviävät ainakin hetkeksi, kun tanssiessa ei voi keskittyä muuhun kuin tanssiin.